Minä olen kärsimätön ihminen, jonka suuret ajatukset tuppaavat typistymään pieniksi teoiksi. Pitkien aikajänteiden hahmottaminen on samasta syystä lähes mahdotonta. Kaiken pitäisi tapahtua nyt, tai sitten se lakkaa kiinnostamasta. Kuten viidennellä luokalla villasukkien kutominen. Toinen on valmis, mutta toisesta jäi puuttumaan kantapää silläkin uhalla, että käsitöiden arvosana laski numerolla. Ei kiinnostanut.
Vai olisiko se sittenkin niin, että matka on määränpäätä mielekkäämpi? Loppuja on vaikea kohdata, parempi jättää kesken, niin ei tarvitse kärsiä lopetustakaan. Olen myös huomannut, että huominen muuttuu helposti viikoksi, viikko kahdeksi ja sitten onkin jo kuukausi takana. Mutta kun elämä on keskeneräisiä asioita täynnä, alkaa olla tukalaa.
Ei pitäisi ajatella suuria, niin ei tarvitsisi pettyä pieniin tekoihinsa. Asioiden ajattelussa olen kuitenkin hyvä. Suurien ajatusten innoittamana piiskaan itseni alkuun, mutta sitten kone alkaa yskiä, kunnes se lopulta hyytyy. Ei se niin hyvä ajatus ollutkaan, sanon itselleni, kun keskeneräisyys kaihertaa. Vaikka hyvähän se oli, minusta ei vaan ollut toteuttamaan sitä.
------------------------------------------------------------------
skip to main |
skip to sidebar
Handelsmaakarin maailmankaikkeudessa on silloin tällöin asioita, jotka pakottavat haukahtamaan, mutta harvemmin haavoittamismielessä.
Arkistokätkö
Murusia maakarista
- Handelsmaakari
- +kolmikymppinen, uraoravanpyörään eksynyt wannabe-vetelehtijä, joka on alkukankeuden jälkeen sopeutunut pientaloalue-eläjäksi ja jonka aika kuluu tasapainoillessa pienten ja suurten asioiden, rakkaan perheensä ja itsensä välillä.