Uusi piha on täynnä vihreitä omituisuuksia, joista ei ota selvää. Tuo näyttää vähän saniaiselta, mutta kuka sellaisia pihaan istuttaisi? Tai tuo. Se on ihan kuin voikukka. Mutta kasvaako niitä kukkapenkissäkin? Plaah. Eihän se pihanhoito vaikeaa voi olla eikä niillä kasvien nimillä mitään väliä varmaan ole, uskottelee sisäinen puutarhurini minulle ennen kuin isken (uudella) minikuokallani koristekiveen.
Joku - tässä tapauksessa edellinen asukas - on kuitenkin nähnyt paljon vaivaa valitessaan noita vihreitä kasviaisia (entiselle) pihalleen. Mitä jos me nyt tapetaan ne kaikki? Ollaanko me sitten huonoja pientaloalueasukkaita, kun täällä on kaikilla niin hienot pihat ja kammalla haravoidut nurmikot? Ja miksi noihin tulppaanin näköisiin tuheroihin ei tule lainkaan kukkia? Olisiko meidän pitänyt osata tehdä niille jotakin?
Kerrostaloasujana en kaivannut omaa ruusutarhaa enkä perunamaata, joten en minä niiden perässä kaupungin kivijalka-asujaimistosta lähtenyt. Lähdin, koska noen likaamien ikkunoiden takaa näkyi vain vastapäisen talon seinä, liikenteen melu tunki uniinkin ja kauniina kesäpäivänä oli aina lähdettävä jonnekin. 13 kaupunkivuotta eivät kitkeneet minusta pikkupaikkakuntalaisuutta ja halua herätä hiljaisuuteen. Nyt olen jälleen kotona.
----------------------------------------------------------------------------------
skip to main |
skip to sidebar
Handelsmaakarin maailmankaikkeudessa on silloin tällöin asioita, jotka pakottavat haukahtamaan, mutta harvemmin haavoittamismielessä.
Arkistokätkö
Murusia maakarista
- Handelsmaakari
- +kolmikymppinen, uraoravanpyörään eksynyt wannabe-vetelehtijä, joka on alkukankeuden jälkeen sopeutunut pientaloalue-eläjäksi ja jonka aika kuluu tasapainoillessa pienten ja suurten asioiden, rakkaan perheensä ja itsensä välillä.