Työpaikasta pitäisi osata olla kiitollinen, vakipaikasta vielä enemmän. Mutta eihän tällainen +kolmikymppinen ex-pätkätyöläinen sellaista osaa. Vakipaikka on vankila, jonka pyöröovi jymähtää paikoilleen viimeistään silloin, kun ensimmäinen kakkulapio on plakkarissa ja kesälomaa enemmän kuin 24 päivää. "Vieläpääseepois, vieläpääseepois," on kuitenkin hyväksi havaittu mantra, jolla itsensä saa hetkeksi rauhoitettua nauttimaan turvatusta toimeentulosta. Vielä pääsee pois.
Pätkätyöläisellä ei tosin ole varaa muihin haaveisiin kuin vakipaikkaan ja lottopottiin juuri ennen lauantai-illan arvontaa. Elämä on ylisuorittamista, ihmetekoihin ja -työaikoihin taipumista ja sen pohtimista, milloin jatkosopimusta olisi soveliasta tiedustella. Ja joka kerta se on yhtä vaikeaa. Poislähdön hetkellä luopua työstä, joka oli koko ajan vain lainassa. Mutta silti, silti se vetää puoleensa. Ajatus työstä, jonka loppumisajankohdan voisi merkitä kalenteriinsa ilman, että kalenteri kattaa seuraavat 30 vuotta.
Olen kohdannut työpaikkojeni lounaspöydissä ihmisiä, jotka ovat jääneet vakipaikkaansa, koska eivät ole muuhun uskoneet kelpaavansa. Minä toivon uskovani itsestäni enemmän. Etten uskonpuutteessa jämähtäisi työpaikkaan, joka alusta asti antoi liian vähän ja vaati vielä vähemmän. Että vielä pääsisi pois.
------------------------------------------------------------------------------
skip to main |
skip to sidebar
Handelsmaakarin maailmankaikkeudessa on silloin tällöin asioita, jotka pakottavat haukahtamaan, mutta harvemmin haavoittamismielessä.
Arkistokätkö
Murusia maakarista
- Handelsmaakari
- +kolmikymppinen, uraoravanpyörään eksynyt wannabe-vetelehtijä, joka on alkukankeuden jälkeen sopeutunut pientaloalue-eläjäksi ja jonka aika kuluu tasapainoillessa pienten ja suurten asioiden, rakkaan perheensä ja itsensä välillä.