Positiivisuus on nyt pop!

Olenko ihan väärässä, jos kuvittelen itse kustakin välillä tuntuvan siltä kuin ei jaksaisi enää yhtään mitään? Ei loskaista maanantaiaamua, ei ikuista taistelua kurahaalareista, ei työpäivän mukanaan tuomia haasteita. Autoradio suoltaa uutisia taantumasta ja lehdissä positiiviset pikkujutut hautautuvat hupenevien mainosten sekaan. Plaah ja syvä huokaisu. Mitä tehdä, että elämässään viihtyisi paremmin? Silloinkin, kun ei jaksaisi enää yhtään mitään?

Elämänhallintaoppaan mukaan on opittava ajattelemaan uudella tavalla. Arvostamaan itseään, vaikka muilta ei arvostusta joka hetki heruisikaan. Olemaan terveellä tavalla itsekäs. Näkemään, milloin ei tarvitse ottaa vastaan muiden nurinoita ja voivotteluita. Jaahas. Se on helpommin sanottu kuin tehty.

Asennemuutoksen voi kuitenkin aloittaa ihan pienestä. Onneksi. Niinpä päätän illalla, että huomenna on hyvä päivä – tulipa taivaalta sitten kissoja tai koiria ja olipa vastassa millainen työpäivä tahansa. Alku on vaikea, myönnän sen. Puolivälissä päivää unohdan edellisiltaisen päätökseni ja vaivun synkkyyteen, mutta kun takana on muutama syteen ja saveen syösty päivä, alan oppia, että itsestähän se tosiaan on kiinni. On aika siirtyä seuraavaan harjoitukseen.

Nyt tarvitaankin jo kättä pidempää. Kaivan esiin palan paperia ja kynän, jolla raapustan ylös ne asiat, jotka rasittavat, hermostuttavat ja valvottavat toisinaan aamuyöhön asti. Saman paperin toiselle puolelle kirjaan vastaavasti myönteiset asiat, mahtuupa sekaan muutama ihminenkin. Sen jälkeen elämänhallintaopas kehottaa minua miettimään, kumman puolen annan hallita elämääni; positiivisen vai negatiivisen. Höh, tämähän on helppoa kuin heinänteko!

Kun kahlaan elämäntapaopasta eteenpäin, minulle selviää, että uusi positiivisuuteni on oiva lisä mentaaliseen työkalupakkiini. Ikävä tilanne on edelleen ikävä tilanne, mutta positiivisen ajattelun avulla selviydyn siitä helpommin. Noh, saapa nähdä.

Myös elämänhallintaoppailla on takakantensa, jotka tulevat väistämättä vastaan. Minusta ei edelleenkään ole sukeutunut pesunkestävää naminami-ihmistä, mutta himskatti vieköön, onhan se huomattavasti mielekkäämpää kuvitella etukäteen onnistunut lopputulos kuin miettiä sitä, miten monella eri tavalla minun on mahdollista epäonnistua. Kannattaa kokeilla myös siellä päässä lehteä!

Olen osaltani päättänyt, että positiivisuus on nyt pop vähän samaan tapaan kuin keltainen on kevään trendiväri. Se sopii ihan jokaiselle, keltainen ei.