Terveisiä hiekkalaatikon laidalta! Tai siis oikeastaan ei. Puolivuotiaan vauvan kanssa ei vielä hiekkakakkuja leivota eikä laatikon reunalla notkuta varsinkaan 15 asteen pakkasessa. Aloitus kuulostaa kuitenkin paljon säyseämmältä kuin ”SOS. Lähettäkää pelastushelikopteri likapyykkivuoren luo” tai ”Ostetaan kunnon yöunet”, jotka kuvaisivat nykytilannetta paljon paremmin.
Kun kahden töihinsä uppoutuneen, reissaamaan tottuneen ja riennoissa juosseen ihmisen talouteen tulee vauva, pakka menee väkisinkin sekaisin. Vielä kun tuo pieni vesseli päättää tulla 2,5 kuukautta etuajassa, maitopurkin painoisena ja viivoittimen mittaisena, voi neuvolan hyvää tarkoittaville valmennuskursseille heittää hyvästit ja toivoa, että työ tekijäänsä opettaa – tässäkin tapauksessa.
Kahden pitkän sairaalakuukauden jälkeen kotiutuminen tuntuu joka tapauksessa luksukselta – kunnes arki iskee heti ensimmäisenä yönä. Ei nukuta vauvaa, ei, eikä nukuta seuraavana eikä sitä seuraavanakaan yönä. Mutta sitä ei väsynyt äiti enää jaksa ymmärtää, ettei vauvaa nukuta päivisinkään, help! Haluan takaisin työpöytäni taakse, eihän tästä tule yhtikäs mitään!
Yhtäkkiä takana on kuitenkin ensimmäinen viikko, sitten toinen ja lopulta kokonainen kuukausi. Työpöytä tulee mieleen enää harvoin ja silloinkin vain hetkeksi. Päivät täyttyvät jokeltelusta, hampaattomista hymyistä ja niin, siitä itkusta totta kai, sillä palautteenantajana vauva on vertaansa vailla. Tunnetusti herkkähipiäisen äidin onkin pitänyt opetella olemaan loukkaantumatta siitä suorasukaisesta tavasta, jolla vauva asioista reklamoi. Myönnettäköön auliisti, ettei nahka parkkiintunut ihan yhdessä päivässä.
Vaikka vauvanhoito onkin voittopuolisesti mukavaa työtä vuorotta, olen kotona vietettyjen kuukausien aikana tullut siihen tulokseen, että viihdyn myös työssäni. Aionkin palata työpöytäni ääreen kunhan vanhempainvapaa osaltani päättyy ja luovuttaa hoitokapulan isälle, joka jättää työmatkat toviksi jäädäkseen vauvan kanssa kotiin. Tuskin maltan odottaa terveisiä, joita minulle lähetetään hiekkalaatikon laidalta.
