Kesättää

Se on kesä kauneimmillaan - tai kylmimmillään, miten sen nyt ottaa. Etelä-Euroopassa kärvistellään suihkulähteissä hellettä paossa ja täällä noidutaan, että olisi sittenkin pitänyt laittaa se villapaita kesätakin alle. Mutta tällaistahan tämä aina on, Suomen suvi. Paitsi pari kesää sitten, jolloin joka poppeli ja ruohonkorsi kuolivat kuivuuteen eikä auringosta meinannut millään tulla loppua.

Pientaloalueasujan kannalta on kyllä hyvä, että vettä sataa, samoin töissäolijan. Ei tarvitse heilua sadettajan kanssa eikä haikailla työhuoneen ikkunan takana porottavan auringon perään. Voi hyvällä omallatunnolla olla hankimatta itselleen melanoomaa ja jättää itseruskettavat kauppaan, koska kaikki kuitenkin tietäisivät, että "tuo rusketus on purkista".

Auringossa on tosin se hyvä puoli, että elämä on silloin verkkaisempaa. Kuumalla säällä ei kukaan jaksa huhkia, joten lekottelu on sallittua ja työtehon lasku myös. Voi lähteä jäätelönhakumatkalle keskellä päivää ja unohtua puistonpenkille "kun on niiiin ihana ilma!"

Tänä kesänä toivon kuitenkin kaikkien muiden harmistukseksi, etteivät lämpömittarin lukemat kohoaisi kovin pahasti 20:n yläpuolelle ja jos niin sattuisikin käymään, niin ei sitten ainakaan viikkokausiksi. Sellaista kesää minä toivon. Kaikkien muiden harmistukseksi.